Laskelmat tehtiin 50 vuoden jaksolle, joka jaettiin viiteen kymmenvuotiskauteen. Tulokset raportoidaan vain ensimmäisen 30 vuoden jaksolle. Kaksi viimeistä kymmenvuotiskautta oli mukana metsänkasvatuksen jatkuvuuden ja kestävyyden varmistamiseksi.
MELA2016 -ohjelmistossa (Hirvelä ym. 2017) puun pohjapinta-alan kasvumallit on kalibroitu VMI8-kasvunmittausten perusteella, jotka oli indeksikorjattu vuosien 1965-1994 keskimääräiseen läpimitan kasvun tasoon (Henttonen 2000, Hynynen ym. 2002). Tässä esitettyjä laskelmia varten metsämaan pohjapinta-alan kasvumallit kalibroitiin VMI11-kasvunmittausten perusteella. Ennen kalibrointia kasvunmittaukset indeksikorjattiin vastaamaan vuosien 1984-2013 läpimitan kasvun keskitasoa (Korhonen ym. 2007). Kalibrointiin käytettiin vuosina 2009-2013 mitattuja koepuita sellaisilta metsämaan koealoilta, jotka kuuluivat kokonaisuudessaan samaan metsikkökuvioon ja joita ei ollut hakkuin käsitelty viimeiseen 10 vuoteen.
Kalibrointia varten koealojen kaikkien lukupuiden läpimitat laskettiin inventoinnin kasvunmittausjakson alkuvuoteen (5 vuotta taaksepäin) vähentämällä malleilla laskettu viiden vuoden läpimitan kasvu puiden mitatusta läpimitasta. Aineistoon sovitettiin lineaarinen sekamalli erikseen kangas- ja turvemaille. Laadinta-aineistona käytettiin kriteerit täyttäviltä koealoilta mitattuja koepuita.
Kasvunmittausjakson alkuvuoteen muutettujen koepuiden kasvua simuloitiin MELA-ohjelmistolla 5 vuotta ja simuloitua pohjapinta-alan kasvua verrattiin inventoinnissa mitattujen koepuiden indeksikorjattuun pohjapinta-alan kasvuun. Mitatun ja simuloidun kasvun erotukselle eli ennusteharhalle sovitettiin lineaarinen sekamalli (vrt. Hynynen ym. 2002, s. 71) erikseen kangasmaalle ja turvemaalle. Kalibrointi tehtiin vain metsämaan malleille. Selittävinä muuttujina käytettiin puun läpimittaa ja ikää rinnankorkeudella sekä koealan lämpösummaa, pohjois- ja itäkoordinaattia, merisyys- ja järvisyysindeksiä, veroluokasta ja ojitustilanteesta johdettuja dummy-muuttujia. Eri puulajit otettiin huomioon puulajiryhmittäisillä dummy-muuttujilla. Mallilla saatu ennusteharha lisättiin ennustettuun pohjapinta-alan kasvuun ja vastemuuttujan logaritmisesta aritmeettiseksi muuttamisesta syntyvä harha korjattiin empiirisellä korjauskertoimella (Hynynen ym. 2002, s. 71).
MELA-ohjelmistossa olevissa kasvumalleissa on joitakin kalibroinnin jälkeisiä empiirisiä maksimikasvuehtoja ja kasvuntasokertoimia, erityisesti ojittamattomien turvemaiden kohdalla (Hynynen ym. 2002, s.114). Näitä ehtoja ei koepuuaineiston vähyyden vuoksi (ks. taulukko) katsottu voitavan poistaa muutoin kuin tasokerrointen osalta (Hynynen ym. 2002, s. 115), jolloin kalibrointimalli ei tässä ositteessa päässyt vaikuttamaan täysimääräisesti.
Kalibrointimalleja testattiin kasvunmittausjakson alkuvuoteen muutetulla aineistolla simuloimalla 5 vuoden kasvu käyttäen kalibroituja pohjapinta-alan kasvumalleja ja vertaamalla mallien antamia tuloksia inventoinnin indeksikorjattuihin kasvuihin.
Vuosien 1984–2013 keskimääräiselle tasolle kalibroidun pohjapinta-alan kasvun avulla laskettua tilavuuskasvun arviota tarkennettiin vielä lopuksi ottamalla kasvun arviossa huomioon kalibrointijakson keskivuodesta (1999) vuoteen 2017 tapahtunut ilman keskilämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden nousun vaikutus Matalan ym. (2005) funktioiden avulla. Kalibrointijakson keskivuodelle laskettiin edeltäneen 30 vuoden (1970–1999) lämpötilan ja CO2-pitoisuuden keskiarvot ja vuodelle 2017 vastaavasti vuosien 1988–2017 lämpötilan ja CO2-pitoisuuden keskiarvot ja näiden erotukset (Etelä-Suomi 0,890 °C ja 41,2 ppm; Pohjois-Suomi 0,996 °C ja 41,2 ppm) annettiin syötteenä Matalan ym. (2005) funktioihin.
Kasvuntason määritysmenetelmä oli sama kuin VMI12-aineistoon perustuvien hakkuumahdollisuusarvioiden laadinnassa käytetty (Luke 2023a, Hirvelä ym. 2023). Näin saatu tilavuuskasvun arvio oli vuosille 2019–2028 vuosina 2019–2021 toteutuneiden hakkuiden tasoa noudattaen 103,1 milj. m3/v, kun VMI12–VMI13:n vuosien 2017–2021 laskettu puuston tilavuuskasvuu oli 103,2 milj. m3/v (Luke 2023b).
Kasvuntason kalibrointiaineistoon sisältyvien koepuiden määrät ja keskimääräiset pohjapinta-alan kasvut metsämaan kangasmaalla sekä metsämaan ojittamattomalla ja ojitetulla turvemaalla.
| Puulaji | Koepuita, kpl |
Koepuiden keskimääräinen pohjapinta-alan kasvu cm2/5 vuotta |
|||
| VMI11, indeksikorjattu | MELA2016 | ||||
| Ilman kalibrointia | Kalibroitu | ||||
| Kangasmaa | |||||
| Mänty | 17 592 | 42,1 | 41,6 | 43,9 | |
| Kuusi | 11 958 | 50,7 | 57,2 | 52,4 | |
| Lehtipuu | 8 049 | 35,9 | 30,1 | 34,0 | |
| Yhteensä | 37 599 | 43,5 | 44,1 | 44,5 | |
| Ojittamaton turvemaa | |||||
| Mänty | 785 | 24,8 | 8,5 | 18,1 | |
| Kuusi | 557 | 28,0 | 17,2 | 23,3 | |
| Lehtipuu | 586 | 19,3 | 9,4 | 13,3 | |
| Yhteensä | 1928 | 24,1 | 11,3 | 18,1 | |
| Ojitettu turvemaa | |||||
| Mänty | 5 497 | 34,3 | 25,5 | 35,3 | |
| Kuusi | 2 213 | 45,9 | 38,1 | 41,7 | |
| Lehtipuu | 2 933 | 26,4 | 22,1 | 23,8 | |
| Yhteensä | 10 643 | 34,5 | 27,2 | 33,4 | |
Ks. lisätietoja julkaisusta Nuutinen ym.(2007).
MELA –ohjelmistossa rungon ja siitä saatavien puutavaralajien (tukki- ja kuitupuun sekä energiarunkopuun) tilavuudet lasketaan kuorellisina kiintokuutiometreinä Laasasenahon (1982) puun rinnankorkeusläpimittaan ja pituuteen perustuvien runkokäyräyhtälöiden avulla. Runkojen apteerauksessa (jaossa puutavaralajeihin) käytetään mäntytukin kuorellisena minimilatvaläpimittana 15 cm, kuusitukin 16 cm ja lehtipuutukin 18 cm sekä kuitupuun kuorellisena minimiläpimittana männyllä 6,3 cm sekä kuusella ja lehtipuilla 6,5 cm. Laskennassa tukkipuuksi katkotun pölkyn minimipituus on 4,3 m ja kuitupuuksi katkotun 2,0 m. Tukkipuun määrää korjataan metsikkösimulaattorissa erillisellä tukkivähennysmallilla (Mehtätalo 2002), koska rungon mittoihin perustuva apteeraus ei ota huomioon puutavaran laatuun liittyviä tekijöitä. Erotus (katkonnan tuloksena saadun ja tukkivähennysmallin jälkeen korjatun tukkitilavuuden välillä) siirtyy kuitupuuksi.
Rungon kokonaistilavuudesta kuitupuun minimimittoja pienempi osa on ns. latvahukkapuuta, joka ainespuuhakkuissa jää metsään. Latvahukkapuun lisäksi hakkuissa korjaamatta jäävät kuitupuuta pienemmät kaadetut rungot. Muilta osin ainespuun katkonta on MELA laskennassa oletusarvoisesti täydellistä, ts. kaikki vähintään kuitupuun apteerauksessa läytetyty minimimitat täyttävä runkopuu lasketaan metsästä korjattuun hakkuukertymään. Käytännön hakkuissa hukkapuun määrä voi kuitenkin mm. kannonkorkeuden, käyttöpuun latvaläpimitan ja hukkapuuleikkojen katkonnan sekä metsään jäävän kaadetun ainespuukokoisen puun johdosta poiketa siitä, mitä MELA laskennassa käytetyt mallit puille ennustavat.
VMI12 inventointitietojen perusteella (VMI-hanke Ihalainen 2020) hakkuissa metsään jäi hukkapuuna runkopuusta keskimäärin uudistushakkuiden hakkuupoistumasta 3,3 % ja muiden hakkuiden hakkuupoistumasta keskimäärin 9,3 %. Hakkuutavoittain ja puulajeittain osuudet olivat ao. taulukon mukaiset.
VM12 mukaiset hukkapuun suhteelliset osuudet puulajeittain ja hakkuutavoittain keskimäärin Etelä- ja Pohjois-Suomessa, % hakkuupoistumasta
| Puulaji | Uudistushakkuu | Muut hakkuut | |
| Etelä-Suomi | Mänty | 1,6 | 5,1 |
| Kuusi | 2,1 | 7,6 | |
| Lehtipuu | 8,8 | 16,5 | |
| Pohjois-Suomi | Mänty | 3,1 | 6,8 |
| Kuusi | 5,3 | 13,9 | |
| Lehtipuu | 15,7 | 20,2 |
MELA–laskelmissa jokaisen simuloidun hakkuutapahtuman hakkuukertymästä vähennettiin puulajeittain, hakkuutavoittain ja alueittain yllä olevan taulukon mukaiseen osuuteen pohjautuvan hukkapuun tilavuuden ja MELA-apteerausmalleilla estimoidun hukkapuun tilavuuksien välinen erotus. Vähennys tehtiin kuitupuusta ja varsinkin lehtipuilla ko. vähennys hukkapuun määrässä oli merkittävä. Vastaavaa hakkuukertymän lisäystä ts. MELA:n apteerausmallien mukaista hukkapuun vähennystä ja siirtoa hakkuukertymään ei kuitenkaan tehty, jos VMI12-aineiston mukainen hukkapuuosuus oli pienempi kuin MELA-malleilla ennustettu. Metsään jäävän runkohukkapuun määrän korjausmalli koski vain puhdasta ainespuun korjuuta, sillä energiapuun korjuussa tähde (ml. latvarunkopuu) korjattiin suosituksen mukaista jätettävää osuutta lukuun ottamatta.
Näin saatu hakkuiden runkohukkapuun kokonaistilavuus ei kuitenkaan vastaa tilastoitua määrää metsään jäävästä hukkapuusta muun muassa sen takia koska hakkuut eivät kohdennu MELA laskennassa hakkuutavoittain samanlaisiin metsiköihin ja poistettaviin puihin. Metsään jäävän hukkapuun kalibroinnin vaikutuksia laskelmien tuloksiin on tarkasteltu VMI12-aineistoon perustuvien hakkuumahdollisuusarvioiden yhteydessä (Luke 2023a, Hirvelä ym. 2023).
Metsien käsittely- ja kehitysvaihtoehdot laskettiin puukohtaisiin malleihin perustuvalla MELA2016 -ohjelmiston metsikkösimulaattorilla (Hirvelä ym. 2017). MELA-ohjelmistoon sisältyvistä luonnonprosessimalleista ja niiden soveltamisesta ks. tarkemmin Nuutinen ym. (2007).
Metsien käsittely perustui vuoden 2019 metsänkäsittelysuosituksiin
(Äijälä ym. 2019) ja energiapuun korjuun ja
kasvatuksen suosituksiin (Koistinen ym. 2019). Kulotus, lannoitus, uudisojitus,
pystypuiden
karsinta, yläharvennus ja
Ensisijaisen puuntuotannon maalla mahdollisia toimenpiteitä olivat runkolukuun ja pohjapinta-alaan perustuvat harvennukset, avohakkuu, siemenpuuhakkuu sekä ylispuiden poisto, säästöpuiden jättäminen, raivaus, maanpinnan käsittely, viljely, taimikonhoito ja kunnostusojitus hakkuiden yhteydessä. Rajoitetun puuntuotannon metsämaalla oli mahdollisia taimikonhoito ja sellaiset kasvatushakkuut (harvennukset ja ylispuiden poisto), joissa korjattiin ainoastaan ainespuuta Kitumaalla ei tehty mitään toimenpiteitä alhaisesta puuntuotantokyvystä johtuen. Myöskään kokonaan puuntuotannon ulkopuolella olevilla alueilla ei tehty mitään toimenpiteitä.
Harvennushakkuissa voitiin korjata joko vain ainespuuta, ainespuuta ja energiapuuta (integroitu korjuu) tai vain energiapuuta (erilliskorjuu). Harvennushakkuiden yhteydessä energiapuun korjuu oli mahdollista kokopuuna (vain erilliskorjuu) keskiläpimitaltaan alle 15 cm:n paksuisissa, mänty- tai lehtipuuvaltaisissa puustoissa kasvupaikan ollessa kuivahko ja tätä viljavampi kangasmaa. Energiapuu voitiin korjata rankapuuna kangasmailla ja ojitetuilla turvemailla, kun puuston keskiläpimitta oli erilliskorjuussa alle 18 cm ja integroidussa korjuussa alle 20 cm. Integroidussa korjuussa energiapuu koostui männyn, kuusen ja koivun osalta rinnankorkeusläpimittaluokkiin 4-9 cm kuuluvista puista ja muilla puulajeilla kaikista rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 4 cm:n paksuista puista.
Uudistushakkuissa voitiin korjata joko vain ainespuuta tai ainespuun lisäksi a) hakkuutähdettä (oksat ja latvahukkapuu) tai b) hakkuutähdettä ja kantoja. Hakkuutähteen korjuu oli mahdollista lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kangasmailla. Kantojen nosto puolestaan rajattiin vain kuusen kantoihin kuusivaltaisissa puustoissa lehtomaisilla ja tuoreilla kangasmailla. Uudistushakkuiden hakkuutähteestä (oksat ja runkopuu) oletettiin korjattavan 70 %. Kantojen nosto kohdistui läpimitaltaan vähintään 25 cm paksuisiin kuusen kantoihin, joista talteen saatiin 85 %. Luontaisesti uudistettavilta aloilta korjattiin vain ainespuuta.
Uudistushakkuuvaihtoehto simuloitiin noudattaen metsänhoidon suositusten uudistamisikärajoja ja 2–3 %:n tuottovaatimukseen perustuvia uudistamiskelpoisen puuston läpimittarajoja, kun vähintään toinen raja täyttyi. Pohjapinta-alaohjeeseen perustuva harvennus oli mahdollinen, kun harvennusmallien alempi leimauskäyrä saavutettiin. Puusto harvennettiin harvennuskäyrien puoliväliin. Hakkuut, kuten muutkin metsänkäsittelytoimet toteutettiin kymmenvuotiskausien puolivälissä, minkä vuoksi harvennuksissa pohjapinta-alavaatimuksia alennettiin 10 prosentilla. Siten harvennettavaksi tuli myös kohteita, jotka täyttivät pohjapinta-alavaatimuksen vasta 10-vuotiskauden jälkimmäisellä puoliskolla.
Metsien kasvihuonekaasujen laskenta sisälsi puuston ja maaperän yhteenlasketun kasvihuonekaasutaseen ilman puutuotteita. Maakunnittaisen laskennan avulla saatu positiivinen tase on nettopäästö ja negatiivinen tase on nettonielu. Kärkkäinen ym. (2023)
Kasvavan puuston (runkopuu, oksat, lehdet, neulaset, kannot ja juuret) hiilidioksidin nettosidonta laskettiin varastonmuutosmenetelmällä kymmenvuotiskauden alku- ja lopputilan puuston sisältämän hiilen määrän erotuksen perusteella. Puuston hiilen määrä laskettiin MELA2016-ohjelmiston sisältämien Repolan (2008, 2009) puutason biomassamallien avulla ja olettaen puuston kuiva-aineen sisältävän hiiltä keskimäärin 50 prosenttia. Kymmenvuotiskausittain tehdyssä laskennassa puuston vuotuinen nettosidonta oli kausittainen keskiarvo. Laskentamenetelmää on kuvattu tarkemmin j ulkaisussa Hirvelä ym. (2023). Arviot laadittiin koko metsä- ja kitumaan puustolle olettaen, että skenaariolaskennassa käytetyn VMI12–13-aineiston metsä- ja kitumaan pinta-aloissa ei tapahdu muutoksia laskennan aikana. Siten laskennassa ei otettu huomioon muun muassa mahdollista metsäkatoa tai metsitystä. Kärkkäinen ym. (2023)
Maaperän kasvihuonekaasujen laskenta tehtiin erikseen kangasmaille ja ojitetuille turvemaille. Kangasmaiden kasvihuonekaasujen laskenta toteutettiin maakunnittainen Yasso07-mallilla (Tuomi ym. 2011). Laskennan syötteenä olivat MELA-laskennan mukaiset arviot hakkuutähteistä ja luonnonpoistumasta sekä arviot elävän puuston tuottamasta karikkeesta. Maaperän maakunnittaisten hiilivarastojen alkutilanteen arvioinnissa hyödynnettiin VMI10-, VMI11- ja VMI12-aineistojen pohjalta laskettuja maakunnittaisia keskiarvoja eri komponenttien, kuten lehtien, oksien, rungon ja juurien, karikemääristä sekä Ilmatieteen laitoksen sääaineistoja ( Venäläinen ym. 2005). Jokaiselle maakunnalle käytettiin historiallisia säähavaintoja lähimmiltä sääasemilta. Maaperän alkutilanteen mallinnuksessa käytettiin Yasso07-maaperämallia vuodesta 1980 alkaen hyödyntäen 30 vuoden ajanjakson keskisäätietoja (kuten keskilämpötilaa, lämpötilan vaihteluväliä ja sademäärää), erikseen kullekin maakunnalle. Tulevien maaperän hiilivarastomuutosten ennustamisessa hyödynnettiin vuodesta 2019 alkaen kunkin maakunnan vuoden 2019 mukaisia säätietoja. Kärkkäinen ym. (2023)
Turvemaiden hiilidioksidipäästöjen arvioinnissa käytettiin Alm ym. (2023) kehittämää menetelmää, joka on tarkoitettu erityisesti ojitettujen soiden CO2-päästöjen määrittämiseen. Tämä menetelmä laskee CO2-päästöt seuraavan mallin mukaisesti: CO2Net = RNet - 44/12 * (IAGL+ IBGL+IAGR+IBGR), jossa RHet edustaa heterotrofista maaperän hengitystä, IAGL ja IBGL ovat puuston ja pintakasvillisuuden tuottaman maanpäällisen ja maanalaisen karikkeen vuotuiset hiilisyötteet, IAGR ja IBGR kuvaavat vuotuisia maanpäällisiä ja maanalaisia hiilisyötteitä, jotka ovat peräisin hakkuutähteistä ja luonnonpoistumasta. Mallinnuksessa keskeisiä muuttujia ovat ojitettujen suometsätyyppien lajikohtainen peruspinta-ala sekä maakunnittaiset lämpötilatiedot. Alm ym. (2023) esittämät mallit ja lähestymistavat tarjoavat perusteellisen käsityksen näistä arviointimenetelmistä. Kärkkäinen ym. (2023)
Ojitettujen turvemaiden maaperän CH4 ja N2O -päästöt laskettiin kasvupaikkojen pinta-alatietojen mukaisesti soveltaen Ojasen ym. (2010, 2018) orgaanisten maiden päästökertoimia (Tilastokeskus 2022). Kärkkäinen ym. (2023)
Laskelmissa taloudelliset tunnusluvut perustuivat jäljempänä kuvattaviin oletuksiin aines- ja energiapuun hinnoista sekä puunkorjuun ja metsänhoitotöiden kustannuksista. Laskelmat laadittiin vuoden 2021 hintatason mukaisiin yksikköhintoihin perustuen.
Ainespuun kanto- ja tienvarsihinnatLaskelmat on tehty ainespuun (tukki- ja kuitupuu) osalta tienvarsihintaisina. Maakunnittaiset tienvarsihinnat määritettiin lisäämällä puutavaralajeittaisiin kantohintoihin keskimääräiset korjuukustannukset. Kantohintoina käytettiin vuosina 2012–2021 toteutuneita reaalisia maakunnittaisia keskiarvoja (€/m3) puutavaralajeittain (Luke 2022b) ja korjuukustannuksina vastaavia koko maan keskiarvoja (€/m3) tukki- ja kuitupuun osalta (Luke 2022c).
Laskelmissa sovelletut puutavaralajien kantohinnat (€/m3) maakunnittain sekä tienvarsihintojen määrityksessä käytetyt tukki- ja kuitupuun keskimmääräiset korjuukustannukset (€/m3) koko maassa. Haavan tukki- ja kuitupuulle käytettiin taulukon mukaista koivukuitupuun kantohintaa. Muiden lehtipuiden tukki- ja kuitupuulle sovellettiin ensiharvennusten mukaista koivukuitupuun kantohintaa, joka oli koko maassa keskimäärin 4,15 €/m3 alempi kuin koivukuitupuun vastaava kantohinta kaikkien hakkuiden osalta.
| Kantohinta, €/m3 | ||||||
| Maakunta | Tukkipuu | Kuitupuu | ||||
| Mänty | Kuusi | Koivu | Mänty | Kuusi | Koivu | |
| Uusimaa | 59,35 | 61,80 | 44,15 | 16,50 | 19,55 | 16,55 |
| Varsinais-Suomi | 59,60 | 60,95 | 40,45 | 17,55 | 19,65 | 16,80 |
| Satakunta | 60,10 | 61,80 | 39,25 | 17,60 | 20,25 | 17,25 |
| Kanta-Häme | 60,00 | 62,15 | 44,15 | 16,95 | 19,85 | 17,00 |
| Pirkanmaa | 60,05 | 61,95 | 42,15 | 17,00 | 19,65 | 16,90 |
| Päijät-Häme | 60,75 | 62,20 | 45,85 | 17,35 | 19,65 | 17,05 |
| Kymenlaakso | 60,55 | 62,20 | 44,40 | 17,90 | 20,05 | 16,95 |
| Etelä-Karjala | 61,05 | 61,70 | 45,75 | 17,85 | 19,65 | 16,80 |
| Etelä-Savo | 60,40 | 61,20 | 47,90 | 17,75 | 19,20 | 16,95 |
| Pohjois-Savo | 57,45 | 59,75 | 44,15 | 16,90 | 18,10 | 16,75 |
| Pohjois-Karjala | 57,55 | 58,25 | 45,00 | 16,55 | 17,45 | 15,95 |
| Keski-Suomi | 59,50 | 61,50 | 44,60 | 17,60 | 19,80 | 17,00 |
| Etelä-Pohjanmaa | 59,05 | 60,20 | 38,50 | 17,90 | 19,15 | 17,50 |
| Pohjanmaa | 59,00 | 59,55 | 36,60 | 17,70 | 19,05 | 17,45 |
| Keski-Pohjanmaa | 59,15 | 59,40 | 38,50 | 18,05 | 19,45 | 17,75 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 56,20 | 57,15 | 38,65 | 17,50 | 19,10 | 17,20 |
| Kainuu | 54,60 | 55,40 | 39,80 | 16,40 | 17,70 | 15,65 |
| Lappi | 51,15 | 49,90 | 15,65 | 16,80 | 17,75 | 15,65 |
| Alue | Korjuukustannus,€/m3 | |||||
| Tukkipuu | Kuitupuu | |||||
| Manner-Suomi | 7,90 | 14,30 | ||||
Energiapuun osalta laskelmat on laadittu Tilastokeskuksen energian hinnat -tilaston mukaisiin metsähakkeen käyttäjähintoihin energiantuotannossa (Tilasto: Energian hinnat 2022) perustuen. Laskentaa varten metsähakkeelle määriteltiin vuosien 2012–2021 osalta em. tilastoon pohjautuva reaalinen keskimääräinen käyttöpistehinta (€/Mwh), joka on muutettu kuutiometrihinnaksi (€/m3) kertoimella 2. Näin määritettyä käyttöpistehintaa sovellettiin kaikille energiapuujakeille koko maassa.
| Energiajae | Käyttöpistehinta, €/m3 |
| Ranka | 46,80 |
| Oksatähde | 46,80 |
| Kanto ja juuret | 46,80 |
Laskelmissa sovelletut ainespuun korjuun yksikköhinnat (€/h). Hinnat sisältävät palkkojen lisäksi yrittäjävoiton, henkilösivukustannukset ja työvälinekorvaukset.
| Työlaji | Yksikköhinta, €/h |
| Metsäkuljetus, €/h | 81,50 |
| Hakkuu monitoimikoneella, €/h | 103,20 |
| Metsurihakkuu, €/h | 29,80 |
Laskelmissa sovelletut energiapuun hankinnan yksikköhinnat (€/h tai €/m3). Hinnat sisältävät palkkojen lisäksi henkilösivukustannukset ja työvälinekorvaukset. Energiapuun korjuulle ei kohdistettu korjuu- tai haketustukia.
| Työlaji | Yksikköhinta |
| Metsäkuljetus, €/h | 81,50 |
| Hakkuu monitoimikoneella, €/h | 100,00 |
| Metsurihakkuu, €/h | 29,80 |
| Kantojen nosto kaivurilla, €/h | 90,20 |
| Korvaus hakkuutähteen kasauksesta, €/m3 | 0,48 |
| Tienvarsihaketus, €/h | 220,00 |
| Kaukokuljetus, €/h | 81,00 |
| Lastaus ja purku, €/h | 55,00 |
| Käyttöpistemurskaus, €/m3 | 2,90 |
Maanmuokkauksen, ruohouksen ja kunnostusojituksen hehtaarikustannukset (€/ha) perustuvat vuosina 2012–2021 toteutuneisiin keskimääräisiin reaalisiin alueittaisiin yksikköhintoihin (Luke 2023d). Metsänhoidon työkustannukset (€/h) ovat yhtenäisesti määritetty koko maan osalta tilastoihin metsätyöntekijöiden keskimääräisistä tuntiansioista (Peltola 2007) ja metsätalouden tuntipalkkaisten keskiansioiden kehityksestä (Luke 2022a) perustuen. Kylvösiementen ja istutustaimien hinnat perustuvat saatavilla olevista hinnastoista tehtyyn arvioon niiden keskimääräisestä hintatasosta.
Laskelmissa sovelletut aluekohtaiset metsänhoitotöiden yksikköhinnat (€/ha, €/h tai €/taimi).
| Työlaji | Etelä-Suomi | Väli-Suomi | Pohjanmaa | Pohjois-Suomi |
| Äestys , €/ha | 347,00 | 308,00 | 272,0 | 214,00 |
| Auraus/mätästys, €/ha | 448,00 | 434,00 | 420,00 | 344,00 |
| Männyn kylvö (siemenet), €/ha | 230,00 | 240,00 | 250,00 | 230,00 |
| Männyn taimi, €/taimi | 0,16 | 0,16 | 0,16 | 0,16 |
| Kuusen taimi, €/taimi | 0,18 | 0,18 | 0,18 | 0,18 |
| Koivun taimi, €/taimi | 0,32 | 0,32 | 0,32 | 0,32 |
| Männyn täydennystaimi, €/taimi | 0,19 | 0,19 | 0,19 | 0,19 |
| Kuusen täydennystaimi, €/taimi | 0,28 | 0,28 | 0,28 | 0,28 |
| Koivun täydennystaimi, €/taimi | 0,43 | 0,43 | 0,43 | 0,43 |
| Istutus- ym. metsänhoitotyö, €/h | 22,40 | 22,40 | 22,40 | 22,40 |
| Ruohous, €/ha | 388,00 | 355,00 | 413,00 | 357,00 |
| Uudistusalan raivaus- ja taimikon perkaus, €/h | 29,80 | 29,80 | 29,80 | 29,80 |
| Kunnostusojitus, €/ha | 237,00 | 201,00 | 249,00 | 196,00 |
| Suunnittelu- ja työnjohtotyö, €/h | 22,40 | 22,40 | 22,40 | 22,40 |
Etelä-Suomi: maakunnat 1–10
Väli-Suomi: maakunnat 11–13
Pohjanmaa: maakunnat 14–16
Pohjois-Suomi: maakunnat 17–19