Laskelmat tehtiin 130 vuoden jaksolle, joka jaettiin vuosien 2021–2071 osalta viiteen kymmenvuotiskauteen ja vuosien 2071–2151 osalta neljään 20 vuoden pituiseen kauteen. Tulokset raportoidaan vain ensimmäisen 30 vuoden jaksolle, jonka jälkeinen laskelmajakso oli mukana metsänkasvatuksen jatkuvuuden ja kestävyyden varmistamiseksi. Aiemmin käytössä olleeseen aineistonmuodostusmenetelmään pohjautuva lisälaskelma laadittiin kuitenkin 50 vuoden jaksolle, joka jakaantui viiteen kymmenvuotiskauteen.
MELA2016 -ohjelmistossa (Hirvelä ym. 2017) puun pohjapinta-alan kasvumallit on kalibroitu VMI8-kasvunmittausten perusteella vuosien 1965–1994 keskimääräiseen läpimitan kasvun tasoon (Henttonen 2000, Hynynen ym. 2002). Tässä esitettyjä laskelmia varten metsämaalla puun pohjapinta-alan kasvumallit kalibroitiin VMI11-kasvunmittausten perusteella. Ennen kalibrointia kasvunmittaukset indeksikorjattiin vastaamaan vuosien 1984-2013 läpimitan kasvun keskitasoa (Korhonen ym. 2007). Kalibrointiin käytettiin vuosina 2009–2013 mitattuja koepuita sellaisilta metsämaan koealoilta, jotka kuuluivat kokonaisuudessaan samaan metsikkökuvioon ja joita ei ollut hakkuin käsitelty viimeiseen 10 vuoteen.
Kalibrointia varten koealojen kaikkien lukupuiden läpimitat laskettiin inventoinnin kasvunmittausjakson alkuvuoteen (5 vuotta taaksepäin) vähentämällä malleilla laskettu viiden vuoden läpimitan kasvu puiden mitatusta läpimitasta. Aineistoon sovitettiin lineaarinen sekamalli erikseen kangas- ja turvemaille. Laadinta-aineistona käytettiin kriteerit täyttäviltä koealoilta mitattuja koepuita (taulukko 1).
Kasvunmittausjakson alkuvuoteen muutettujen koepuiden kasvua simuloitiin MELA-ohjelmistolla 5 vuotta ja simuloitua pohjapinta-alan kasvua verrattiin inventoinnissa mitattujen koepuiden indeksikorjattuun pohjapinta-alan kasvuun. Mitatun ja simuloidun kasvun erotukselle eli ennusteharhalle sovitettiin lineaarinen sekamalli (vrt. Hynynen ym. 2002, s. 71) erikseen kangas- ja turvemaalle. Kalibrointi tehtiin vain metsämaan malleille. Malleissa selittävinä muuttujina käytettiin puun läpimittaa ja ikää rinnankorkeudella sekä koealan lämpösummaa, pohjois- ja itäkoordinaattia, merisyys- ja järvisyysindeksiä, veroluokasta ja ojitustilanteesta johdettuja dummy-muuttujia. Eri puulajit otettiin huomioon puulajiryhmittäisillä dummy-muuttujilla. Mallilla saatu ennusteharha lisättiin ennustettuun pohjapinta-alan kasvuun ja vastemuuttujan logaritmisesta aritmeettiseksi muuttamisesta syntyvä harha korjattiin empiirisellä korjauskertoimella (Hynynen ym. 2002, s. 71).
MELA-ohjelmistossa olevissa kasvumalleissa on erityisesti ojittamattomien turvemaiden kohdalla joitakin kalibroinnin jälkeisiä empiirisiä maksimikasvuehtoja ja kasvuntasokertoimia (Hynynen ym. 2002, s.114). Näitä ehtoja ei koepuuaineiston vähyyden vuoksi (ks. taulukko 1) katsottu voitavan poistaa muutoin kuin tasokerrointen osalta (Hynynen ym. 2002, s. 115), jolloin kalibrointimalli ei tässä ositteessa päässyt vaikuttamaan täysimääräisesti.
Kalibrointimalleja testattiin kasvunmittausjakson alkuvuoteen muutetulla aineistolla simuloimalla 5 vuoden kasvu käyttäen kalibroituja pohjapinta-alan kasvumalleja ja vertaamalla mallien antamia tuloksia inventoinnin indeksikorjattuihin kasvuihin (taulukko 1).
Vuosien 1984–2013 keskimääräiselle tasolle kalibroidun pohjapinta-alan kasvun avulla laskettua tilavuuskasvun arviota tarkennettiin vielä lopuksi ottamalla kasvun arviossa huomioon kalibrointijakson keskivuodesta (1999) vuoteen 2017 tapahtunut ilman keskilämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden nousun vaikutus Matalan ym. (2005) funktioiden avulla. Kalibrointijakson keskivuodelle laskettiin edeltäneen 30 vuoden (1970–1999) lämpötilan ja CO2-pitoisuuden keskiarvot ja vuodelle 2017 vastaavasti vuosien 1988–2017 lämpötilan ja CO2-pitoisuuden keskiarvot ja näiden erotukset (Etelä-Suomi 0,890 °C ja 41,2 ppm; Pohjois-Suomi 0,996 °C ja 41,2 ppm) annettiin syötteenä Matalan ym. (2005) funktioihin.
Kasvuntason määritysmenetelmä oli sama kuin VMI12-aineistoon perustuvien hakkuumahdollisuusarvioiden laadinnassa käytetty (Luke 2024a, Hirvelä ym. 2023). Näin laskelmissa saatu tilavuuskasvun arvio oli 104,0 milj. m3/v vuosille 2021–2030 vuosina 2021–2023 toteutuneiden hakkuiden tasoa noudattaen, kun VMI13:n vuosien 2019–2023 aineistosta laskettu puuston tilavuuskasvu oli 103,0 milj. m3/v (Korhonen ym. 2024, Luke 2024b). Kasvulukujen vertailu on suuntaa antavaa, koska hakkuumahdollisuusarvion mukainen kasvu kuvaa puuston tulevaa kasvua ja VMI-kasvutieto pohjautuu puolestaan puuston keskimääräiseen vuosikasvuun mittauksia edeltävältä 5-vuotisajanjaksolta.
Taulukko 1. Kasvuntason kalibrointiaineistoon sisältyvien VMI11-koepuiden määrät ja keskimääräiset pohjapinta-alan kasvut puulajeittain metsämaan kangasmaalla sekä metsämaan ojittamattomalla ja ojitetulla turvemaalla. Koepuiden kasvut on esitetty indeksikorjattuina sekä niitä on verrattu vastaaviin MELA-ohjelmistolla simuloituihin viisivuotisjakson kasvuihin ilman kalibrointia ja kalibroinnin kanssa.
| Kasvupaikka | Puulaji | Koepuita, kpl |
Koepuiden keskimääräinen pohjapinta-alan kasvu, cm2/5 vuotta |
||
| VMI11, indeksikorjattu | VMI11, MELA2016-ohjelmistolla simuloitu |
||||
| Ilman kalibrointia | Kalibroitu | ||||
| Kangasmaa | |||||
| Mänty | 17 592 | 42,1 | 41,6 | 43,9 | |
| Kuusi | 11 958 | 50,7 | 57,2 | 52,4 | |
| Lehtipuu | 8 049 | 35,9 | 30,1 | 34,0 | |
| Yhteensä | 37 599 | 43,5 | 44,1 | 44,5 | |
| Ojittamaton turvemaa | |||||
| Mänty | 785 | 24,8 | 8,5 | 18,1 | |
| Kuusi | 557 | 28,0 | 17,2 | 23,3 | |
| Lehtipuu | 586 | 19,3 | 9,4 | 13,3 | |
| Yhteensä | 1 928 | 24,1 | 11,3 | 18,1 | |
| Ojitettu turvemaa | |||||
| Mänty | 5 497 | 34,3 | 25,5 | 35,3 | |
| Kuusi | 2 213 | 45,9 | 38,1 | 41,7 | |
| Lehtipuu | 2 933 | 26,4 | 22,1 | 23,8 | |
| Yhteensä | 10 643 | 34,5 | 27,2 | 33,4 | |
Ks. lisätietoja julkaisusta Nuutinen ym.(2007).
MELA –ohjelmistossa rungon ja siitä saatavien puutavaralajien (tukki- ja kuitupuun sekä energiarunkopuun) tilavuudet lasketaan kuorellisina kiintokuutiometreinä Laasasenahon (1982) puun rinnankorkeusläpimittaan ja pituuteen perustuvien runkokäyräyhtälöiden avulla. Runkojen apteerauksessa (jaossa puutavaralajeihin) käytetään mäntytukin kuorellisena minimilatvaläpimittana 15 cm, kuusitukin 16 cm ja lehtipuutukin 18 cm sekä kuitupuun kuorellisena minimilatvaläpimittana männyllä 6,3 cm sekä kuusella ja lehtipuilla 6,5 cm. Laskennassa tukkipuuksi katkotun pölkyn minimipituus on 4,3 m ja kuitupuuksi katkotun 2,0 m. Tukkipuun määrää korjataan metsikkösimulaattorissa erillisellä tukkivähennysmallilla (Mehtätalo 2002), koska rungon mittoihin perustuva apteeraus ei ota huomioon puutavaran laatuun liittyviä tekijöitä. Erotus (katkonnan tuloksena saadun ja tukkivähennysmallin jälkeen korjatun tukkitilavuuden välillä) siirtyy kuitupuuksi.
Rungon kokonaistilavuudesta kuitupuun minimimittoja pienempi osa on ns. latvahukkapuuta, joka ainespuuhakkuissa jää metsään. Latvahukkapuun lisäksi hakkuissa korjaamatta jäävät kuitupuuta pienemmät kaadetut rungot. Muilta osin ainespuun katkonta on MELA laskennassa oletusarvoisesti täydellistä, ts. kaikki kuitupuun apteerauksessa käytetyt minimimitat täyttävä runkopuu lasketaan metsästä korjattuun hakkuukertymään. Käytännön hakkuissa hukkapuun määrä voi kuitenkin mm. kannonkorkeuden, käyttöpuun latvaläpimitan ja hukkapuuleikkojen katkonnan sekä metsään jäävän kaadetun ainespuukokoisen puun johdosta poiketa siitä, mitä MELA laskennassa käytetyt mallit puille ennustavat.
Apteerauksen tuloksena saatua hukkapuun määrää korjattiin ainespuun korjuun sisältävissä hakkuissa puulajeittain, hakkuutavoittain ja alueittain (taulukko 2). Korjauksessa VMI13-aineistoon perustuen määritetyn ja MELA-apteerausmalleilla estimoidun hukkapuun tilavuuksien välinen erotus vähennettiin kuitupuun hakkuukertymästä ja lisättiin hukkapuun tilavuuteen. Varsinkin lehtipuilla korjaus oli merkittävä. Vastaavaa hukkapuun tilavuuden korjausta ei kuitenkaan tehty, jos VMI13-aineiston mukainen hukkapuun osuus oli pienempi kuin apteerauksen tuloksena saatu hukkapuun osuus. Metsään jäävän runkohukkapuun määrän korjaus koski ainoastaan ainespuun hakkuita, joiden yhteydessä ei korjattu energiapuuta. Energiapuun korjuuta sisältävissä hakkuissa ainespuun hakkuukertymä ja hukkapuun tilavuus perustuivat laskennassa tehtyyn apteeraukseen.
Taulukko 2. VMI13-aineiston mukaiset runkohukkapuun keskimääräiset suhteelliset osuudet puulajeittain ja hakkuutavoittain Etelä- ja Pohjois-Suomessa, % hakkuupoistumasta (Räty 2024).
| Puulaji | Uudistushakkuut | Muut hakkuut | |
| Etelä-Suomi | Mänty | 1,6 | 3,9 |
| Kuusi | 2,4 | 6,4 | |
| Lehtipuu | 7,6 | 11,9 | |
| Pohjois-Suomi | Mänty | 2,4 | 4,1 |
| Kuusi | 4,2 | 7,6 | |
| Lehtipuu | 12,9 | 14,6 |
Edellä kuvatun mukaisesti saatu hakkuiden runkohukkapuun kokonaistilavuus ei vastaa tilastoitua määrää metsään jäävästä runkohukkapuusta muun muassa sen takia, että hakkuut eivät kohdennu MELA laskennassa hakkuutavoittain samanlaisiin metsiköihin ja poistettaviin puihin. Metsään jäävän hukkapuun kalibroinnin vaikutuksia laskelmien tuloksiin on tarkasteltu VMI12-aineistoon perustuvien hakkuumahdollisuusarvioiden yhteydessä (Luke 2024a, Hirvelä ym. 2023).
Metsien käsittely- ja kehitysvaihtoehdot laskettiin puukohtaisiin malleihin perustuvalla MELA2016 -ohjelmiston metsikkösimulaattorilla (Hirvelä ym. 2017). MELA-ohjelmistoon sisältyvistä luonnonprosessimalleista ja niiden soveltamisesta ks. tarkemmin Nuutinen ym. (2007).
Metsien käsittely perustui vuoden 2019 metsänkäsittelysuosituksiin
(Äijälä ym. 2019) ja energiapuun korjuun ja
kasvatuksen suosituksiin (Koistinen ym. 2019). Kulotus, lannoitus, uudisojitus,
pystypuiden
karsinta, yläharvennus ja
Ensisijaisesti puuntuotannossa olevalla maalla mahdollisia toimenpiteitä olivat runkolukuun ja pohjapinta-alaan perustuvat harvennukset, avohakkuu, siemenpuuhakkuu sekä ylispuiden poisto, säästöpuiden jättäminen, raivaus, maanpinnan käsittely, viljely, taimikonhoito ja hakkuiden yhteydessä kunnostusojitus. Kunnostusojitus oli mahdollista rehevimpiä korpia lukuun ottamatta muilla ojitetuilla turvemaakohteilla. Rajoitetun puuntuotannon metsämaalla mahdollisia toimenpiteitä olivat taimikonhoito ja sellaiset kasvatushakkuut (harvennukset ja ylispuiden poistohakkuut), joissa korjattiin ainoastaan ainespuuta. Kitumaalla ei tehty mitään toimenpiteitä alhaisesta puuntuotantokyvystä johtuen. Myöskään kokonaan puuntuotannon ulkopuolella olevilla alueilla ei tehty mitään toimenpiteitä.
Keskipituudeltaan alle 13,5 metrin pituisissa puustoissa sovellettiin runkolukuohjeisiin ja näitä kookkaammissa puustoissa pohjapinta-alaohjeisiin perustuvia harvennusmalleja. Runkolukuohjeeseen pohjautuva harvennus oli mahdollista hakkuuta edeltävän puuston keskiläpimitan (vallitsevan jakson pääpuulajin mukaan) ollessa vähintään 8 cm ja puuston runkoluvun ollessa vähintään 1 500 runkoa hehtaarilla. Lisäksi poistettavan puuston määrän tuli olla runkolukuun perustuvassa harvennuksessa vähintään 500 runkoa hehtaarilla.
Pohjapinta-alaohjeeseen perustuva harvennus oli mahdollinen, kun puuston pohjapinta-ala oli vähintään harvennusmallin mukaisella alemmalla leimausrajalla. Puustoa harvennettiin harvennuksen jälkeistä puustoa kuvaavan pohjapinta-alavyöhykkeen puolivälin mukaiseen tiheyteen. Hakkuut, kuten muutkin metsänkäsittelytoimet, toteutettiin kymmenvuotiskausien puolivälissä, minkä vuoksi harvennuksissa pohjapinta-alavaatimuksia alennettiin 10 prosentilla. Siten harvennettavaksi tuli myös kohteita, jotka täyttivät pohjapinta-alavaatimuksen vasta 10-vuotiskauden jälkimmäisellä puoliskolla.
Harvennushakkuissa voitiin korjata joko vain ainespuuta, ainespuuta ja energiapuuta (integroitu korjuu) tai vain energiapuuta (erilliskorjuu). Harvennushakkuiden yhteydessä energiapuun korjuu oli mahdollista kokopuuna (vain erilliskorjuu) keskiläpimitaltaan alle 15 cm:n paksuisissa, mänty- tai lehtipuuvaltaisissa puustoissa kasvupaikan ollessa kuivahko tai tätä viljavampi kangasmaa. Energiapuu voitiin korjata rankapuuna kangasmailla ja ojitetuilla turvemailla, kun puuston keskiläpimitta oli erilliskorjuussa alle 18 cm ja integroidussa korjuussa alle 20 cm. Energiaranka katkottiin 2–5 metrin pituisena 3 cm:n läpimittaan asti. Integroidussa korjuussa yksittäisestä rungosta tehtiin joko aines- tai energiapuuta. Rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm:n paksuiset männyt, kuuset ja koivut korjattiin vain ainespuuna. Pelkästään energiapuuta tehtiin rinnankorkeusläpimitaltaan 4–10 cm:n paksuisista männyistä, kuusista ja koivuista sekä muilla puulajeilla vähintään 4 cm:n paksuisista puista. Energiapuun korjuu oli laskennassa mahdollista, kun energiapuun kokonaiskertymä oli laskentakuviolla vähintään 40 m3/ha.
Uudistushakkuuvaihtoehto simuloitiin noudattaen metsänhoidon suositusten uudistamisikärajoja ja 2–3 prosentin tuottovaatimukseen perustuvia uudistamiskelpoisen puuston läpimittarajoja, kun vähintään toinen näistä rajoista täyttyi (ks. Äijälä ym. 2019). Avohakkuu oli mahdollista kuivahkoilla ja tätä rehevimmillä kankailla sekä ravinteisuudeltaan näitä vastaavilla turvemailla. Kuivahkojen kankaiden ja tätä karumpien kasvupaikkojen männiköt voitiin uudistaa luontaisesti. Pohjoisimmissa Suomessa (lämpösumma alle 750 d.d.) männyn luontainen uudistaminen oli mahdollista myös tuoreilla kankailla ja ravinteisuudeltaan vastaavilla turvemailla. Metsänhoidon suositusten mukaisia uudistamisikä- ja läpimittarajoja laskettiin 5 prosentilla, jotta uudistaminen olisi mahdollista myös uudistamisrajan vasta 10-vuotiskauden jälkimmäisellä puoliskolla saavuttaneissa metsissä.
Uudistushakkuissa voitiin korjata joko vain ainespuuta tai ainespuun lisäksi a) hakkuutähdettä (oksat ja latvahukkapuu) tai b) hakkuutähdettä ja kantoja. Hakkuutähteen korjuu oli mahdollista lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kangasmailla. Kantojen nosto puolestaan rajattiin vain kuusen kantoihin kuusivaltaisissa puustoissa lehtomaisilla ja tuoreilla kangasmailla. Hakkuutähteen korjuu ja kantojen nosto olivat laskennassa sallittua vain, jos liiallinen kivisyys, soistuneisuus, kunttaisuus tai metsikön sijainti eivät vaikuttanut alentavasti kasvupaikan viljavuuteen. Uudistushakkuiden hakkuutähteestä (oksat, lehdet, neulaset ja runkopuu) oletettiin korjattavan 70 prosenttia. Kantojen nosto kohdistui läpimitaltaan vähintään 35 cm:n paksuisiin kuusen kantoihin, joista korjattiin 85 prosenttia. Luontaisesti uudistettavilta aloilta korjattiin vain ainespuuta.
Metsien kasvihuonekaasujen laskenta sisälsi puuston ja maaperän yhteenlasketun kasvihuonekaasutaseen hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja typpidioksidin (N2O) nettosidonnan osalta. Kasvihuonekaasutaseet laskettiin maakunnittain positiivisen taseen ollessa nettopäästö ja negatiivisen taseen nettonielu. Laskenta noudattaa täysin kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä (Tilastokeskus 2025), sillä erotuksella, että puutuotteiden tai energiapuun korjuun vaikutuksia kasvihuonekaasutaseisiin ei ole huomioitu.
Kasvavan puuston hiilidioksidin nettosidonta laskettiin kasvu-poistumamenetelmällä, jossa kunkin kymmenvuotiskauden kokonaiskasvusta vähennettiin vastaavan jakson kokonaispoistuma. Kasvun ja poistuman hiilen määrä tiettynä ajankohtana arvioitiin Repolan (Repola ym. 2025, käsikirjoitus vertaisarvioitavana) puulajikohtaisilla biomassamalleilla olettaen puuston kuiva-aineen sisältävän hiiltä keskimäärin 50 prosenttia. Nettokasvun kokonaishiilen määrä muunnettiin elävän puuston sitomaksi (nettopoistuma) tai vapauttamaksi hiilidioksidin määräksi (nettopäästö) hiilidioksidin ja hiilen molekyylimassojen suhteella 44/12.
Maaperän kasvihuonekaasujen laskenta tehtiin erikseen vain kangasmaille ja ojitetuille turvemaille, sillä kasvihuonekaasuinventaarion (Tilastokeskus 2025) mukaisesti ojittamattomilla turvemailla ei oletettu muodostuvan maaperän kasvihuonekaasuista päästöjä tai poistumia. Kangasmaiden kasvihuonekaasujen laskenta toteutettiin maakunnittain Yasso07-mallilla (Tuomi ym. 2011). Laskennan syötteenä olivat MELA-laskennan tuottamat maakuntakohtaiset arviot elävän puuston, luonnonpoistuman ja hakkuutähteen kokonaismääristä. Nämä muunnettiin biomassoiksi VMI13- aineistosta lasketuilla läpimittaluokittaisilla biomassan muuntokertoimilla (BEF) ja elävän puuston osalta edelleen karikesyötteeksi kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kariketuotoskertoimia käyttäen. Luonnonpoistuma ja hakkuutähde laskettiin kokonaisuudessaan karikesyötteeksi.
Maaperän maakunnittaisten hiilivarastojen alkutilanteen arvioinnissa hyödynnettiin VMI12- ja VMI13-aineistojen pohjalta laskettuja elävän puuston, luonnonpoistuman ja hakkuutähteen maakunnittaisia keskiarvoja. Lisäksi jokaiselle maakunnalle laskettiin keskimääräiset vuotuiset säätiedot (keskilämpötila, lämpötilan vaihteluväli ja sademäärä) vuodesta 1960 alkaen hyödyntäen Ilmatieteen laitoksen historiallisia säähavaintoja (Venäläinen ym. 2005). Yasso07-maaperämalli alustettiin hyödyntäen vuosien 1960–1990 maakuntakohtaisia keskimääräisiä säätietoja ja vuosien 1970–1990 Etelä- ja Pohjois-Suomen keskimääräistä karikesyötettä. Tulevien maaperän hiilivaraston muutosten ennustamisessa hyödynnettiin vuodesta 2021 alkaen kunkin maakunnan vuosien 2011–2021 säätietojen keskiarvoa. Myös maaperän osalta hiilen määrät muutettiin hiilidioksidin määräksi suhteella 44/12.
Turvemaiden maaperän hiilidioksidipäästöjen arvioinnissa käytettiin Alm ym. (2023) kehittämää menetelmää, joka on tarkoitettu erityisesti ojitettujen soiden CO2-päästöjen määrittämiseen. Tämä menetelmä laskee CO2-päästöt seuraavan mallin mukaisesti: CO2Net = RHet - 44/12 * (IAGL+ IBGL+IAGR+IBGR), jossa RHet edustaa heterotrofista maaperän hengitystä, IAGL ja IBGL ovat puuston ja pintakasvillisuuden tuottaman maanpäällisen ja maanalaisen karikkeen vuotuiset hiilisyötteet, IAGR ja IBGR kuvaavat vuotuisia maanpäällisiä ja maanalaisia hiilisyötteitä, jotka ovat peräisin hakkuutähteistä ja luonnonpoistumasta. Mallinnuksessa keskeisiä muuttujia ovat ojitettujen turvemaiden puuston keskimääräiset pohjapinta-alat puulajeittain ja turvekangastyypeittäin sekä maakunnittaiset lämpötilatiedot. Menetelmä on kuvattu tarkemmin julkaisussa Alm ym. (2023).
Ojitettujen turvemaiden maaperän CH4 ja N2O -päästöt laskettiin kasvupaikkojen pinta-alatietojen mukaisesti soveltaen Ojasen ym. (2010, 2018) orgaanisten maiden päästökertoimia (Tilastokeskus 2022). Kasvihuonekaasutaseen laskennassa maaperän kasvihuonekaasujen päästöt yhteismitallistettiin hiilidioksidiekvivalenteiksi IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) mukaisilla GWP100-kertoimilla (hiilidioksidi 1, metaani 28 ja dityppioksidi 265).
Arviot laadittiin koko metsä- ja kitumaalle olettaen, että maan käytössä ei tapahdu muutoksia laskennan aikana. Siten laskennassa ei otettu huomioon esimerkiksi mahdollista metsäkatoa tai metsitystä.
Laskelmissa taloudelliset tunnusluvut perustuivat jäljempänä kuvattaviin oletuksiin aines- ja energiapuun hinnoista sekä puunkorjuun ja metsänhoitotöiden kustannuksista. Laskelmat laadittiin vuoden 2023 hintatason mukaisiin yksikköhintoihin perustuen.
Ainespuun kanto- ja tienvarsihinnatLaskelmat tehtiin ainespuun (tukki- ja kuitupuu) osalta tienvarsihintaisina. Maakunnittaiset tienvarsihinnat määritettiin lisäämällä puutavaralajeittaisiin kantohintoihin keskimääräiset korjuukustannukset. Kantohinnat perustuivat maakunnittain taulukon 3 mukaisiin pystykaupoissa vuosina 2014–2023 toteutuneisiin puutavaralajikohtaisiin reaalisiin keskihintoihin (€/m3) (Luke 2024h). Ahvenanmaan osalta kaikille havupuille ja kaikille lehtipuille sovellettiin yhtenäisiä vastaavan aikajakson aikana tilastoituja tukin ja kuitupuun reaalisia keskihintoja (Databas - Jord- och skogsbruk, fiske 2024). Korjuukustannukset perustuivat taulukon 3 mukaisiin koko maassa vuosina 2014–2023 toteutuneisiin keskimääräisiin tukki- ja kuitupuun korjuun reaalisiin yksikkökustannuksiin (€/m3) (Luke 2022b, Strandström 2024).
Taulukko 3. Laskelmissa sovelletut puutavaralajien kantohinnat (€/m3) maakunnittain sekä tienvarsihintojen määrityksessä käytetyt tukki- ja kuitupuun keskimääräiset korjuukustannukset (€/m3) koko maassa. Haavan tukki- ja kuitupuulle käytettiin koivukuitupuun kantohintaa. Muiden lehtipuiden tukki- ja kuitupuulle sovellettiin ensiharvennusten mukaista koivukuitupuun kantohintaa, joka oli koko maassa keskimäärin 5,00 €/m3 alempi kuin koivukuitupuun vastaava kantohinta kaikkien hakkuiden osalta.
| Kantohinta, €/m3 | ||||||
| Maakunta (numero) | Tukkipuu | Kuitupuu | ||||
| Mänty | Kuusi | Koivu | Mänty | Kuusi | Koivu | |
| Uusimaa (1) | 68,60 | 71,95 | 51,15 | 19,65 | 23,05 | 19,80 |
| Varsinais-Suomi (2) | 69,40 | 71,50 | 47,15 | 20,95 | 23,35 | 20,05 |
| Satakunta (4) | 70,20 | 72,90 | 45,45 | 21,10 | 24,10 | 20,70 |
| Kanta-Häme (5) | 69,45 | 72,55 | 50,85 | 20,25 | 23,40 | 20,35 |
| Pirkanmaa (6) | 69,65 | 72,30 | 48,65 | 20,30 | 23,20 | 20,25 |
| Päijät-Häme (7) | 70,55 | 72,65 | 53,35 | 20,85 | 23,25 | 20,50 |
| Kymenlaakso (8) | 70,00 | 72,50 | 51,05 | 21,30 | 23,60 | 20,35 |
| Etelä-Karjala (9) | 70,50 | 71,85 | 52,75 | 21,10 | 22,90 | 20,00 |
| Etelä-Savo (10) | 70,00 | 71,35 | 55,70 | 21,30 | 22,80 | 20,50 |
| Pohjois-Savo (11) | 66,30 | 69,45 | 50,95 | 20,25 | 21,55 | 20,25 |
| Pohjois-Karjala (12) | 66,00 | 67,40 | 52,25 | 19,60 | 20,45 | 19,25 |
| Keski-Suomi (13) | 68,85 | 71,50 | 50,95 | 21,05 | 23,45 | 20,45 |
| Etelä-Pohjanmaa (14) | 67,95 | 69,75 | 43,25 | 20,95 | 22,40 | 20,45 |
| Pohjanmaa (15) | 67,60 | 68,95 | 41,00 | 20,45 | 22,00 | 20,25 |
| Keski-Pohjanmaa (16) | 67,85 | 68,55 | 43,15 | 21,15 | 22,70 | 20,75 |
| Pohjois-Pohjanmaa (17) | 64,55 | 65,95 | 44,20 | 20,55 | 22,45 | 20,05 |
| Kainuu (18) | 62,50 | 63,55 | 45,30 | 19,05 | 20,25 | 18,15 |
| Lappi (19) | 58,85 | 57,35 | 15,65 | 19,35 | 20,10 | 17,95 |
| Ahvenanmaa (21) | 43,50 | 43,50 | 36,30 | 16,60 | 16,60 | 11,00 |
| Alue | Korjuukustannus, €/m3 | |||||
| Tukkipuu | Kuitupuu | |||||
| Koko maa | 9,30 | 16,90 | ||||
Muuttujan ”Bruttokantorahatulo” laskennassa hyödynnettiin maakunnittain taulukosta 3 poiketen hakkuutavoittaisia (uudistushakkuu, harvennushakkuu ja ensiharvennus) vuosina 2014–2023 pystykaupoissa toteutuneita keskimääräisiä reaalisia kantohintoja (€/m3) puutavaralajeittain (Luke 2024h). Ahvenanmaan osalta eri puutavaralajien hakkuutavoittaiset yksikköhinnat johdettiin Varsinais-Suomen maakunnan vastaavien puutavaralajien eri hakkuutapojen välisistä kantohintasuhteista.
Energiapuun kantohinnatMuuttujan ”Bruttokantorahatulo” laskenta perustui energiapuun osalta koko maassa vuosina 2014–2023 pystykaupoissa toteutuneisiin keskimääräisiin reaalisiin kantohintoihin (€/m3) energiapuulajeittain (Luke 2024g). Energiapuun kantohinnat määritettiin puun ositteittain siten, että runkopuulle sovellettiin rankapuun yksikköhintaa, oksatähteelle (sisältäen oksat, lehdet ja neulaset) latvusmassan yksikköhintaa ja kannoille (mukaan lukien juuret) kantojen yksikköhintaa (taulukko 4).
Taulukko 4. Laskelmissa sovelletut energiapuun kantohinnat (€/m3) puun ositteen mukaan.
| Puun osite | Kantohinta, €/m3 |
| Runkopuu | 6,70 |
| Oksatähde | 4,60 |
| Kanto ja juuret | 2,40 |
Energiapuun osalta laskelmat laadittiin Tilastokeskuksen Energian hinnat -tilaston mukaisiin metsähakkeen käyttäjähintoihin energiantuotannossa (Tilasto: Energian hinnat 2024) perustuen. Laskentaa varten metsähakkeelle määriteltiin vuosien 2014–2023 osalta em. tilastoon pohjautuva reaalinen keskimääräinen käyttöpistehinta (€/Mwh), joka muunnettiin kuutiometrihinnaksi (€/m3) kertoimella 2. Näin määritettyä käyttöpistehintaa (taulukko 5) sovellettiin kaikelle metsähakkeeksi haketettavalle energiapuulle koko maassa.
Taulukko 5. Laskelmissa sovelletut energiapuusta tehdyn metsähakkeen käyttöpistehinnat (€/m3) puun ositteen mukaan.
| Puun osite | Käyttöpistehinta, €/m3 |
| Runkopuu | 55,60 |
| Oksatähde | 55,60 |
| Kanto ja juuret | 55,60 |
Laskelmissa ainespuun korjuun kustannukset perustuivat taulukon 6 mukaisiin työlajikohtaisiin yksikköhintoihin (€/h), jotka sisälsivät palkkojen lisäksi yrittäjävoiton, henkilösivukustannukset ja työvälinekorvaukset.
Taulukko 6. Ainespuun korjuun yksikköhinnat (€/h) työlajeittain koko maassa.
| Työlaji | Yksikköhinta, €/h |
| Metsäkuljetus, €/h | 96,60 |
| Hakkuu monitoimikoneella, €/h | 123,20 |
| Metsurihakkuu, €/h | 34,45 |
Energiapuun hankinta sisälsi puun korjuun lisäksi kaukokuljetuksen ja haketuksen työvaiheet. Laskennassa energialatvukset ja suurin osa kokopuusta ja energiarangasta haketettiin tienvarressa, josta metsähake kuljetettiin autoilla käyttöpaikalle. Loppuosa kokopuusta ja energiarangasta sekä kaikki kannot kuljetettiin autoilla tienvarresta käyttöpaikalle haketettavaksi.
Laskelmissa energiapuun hankinnan kustannukset määritettiin työlajikohtaisesti taulukon 7 mukaisilla yksikköhinnoilla (€/h tai €/m3), jotka sisälsivät palkkojen lisäksi henkilösivukustannukset ja työvälinekorvaukset. Energiapuun korjuulle ei kohdistettu korjuu- tai haketustukia.
Taulukko 7. Energiapuun hankinnan (sisältäen puunkorjuun, kaukokuljetuksen ja haketuksen) yksikköhinnat (€/h tai €/m3) työlajeittain koko maassa.
| Työlaji | Yksikköhinta |
| Metsäkuljetus, €/h | 96,60 |
| Hakkuu monitoimikoneella, €/h | 107,50 |
| Metsurihakkuu, €/h | 34,45 |
| Kantojen nosto kaivurilla, €/h | 107,50 |
| Korvaus hakkuutähteen kasauksesta, €/m3 | 0,57 |
| Tienvarsihaketus, €/h | 260,00 |
| Kaukokuljetus, €/h | 90,00 |
| Lastaus ja purku, €/h | 55,00 |
| Käyttöpistemurskaus, €/m3 | 3,50 |
Maanmuokkauksen, ruohouksen ja kunnostusojituksen hehtaarikustannukset (€/ha, taulukko 8) perustuivat vuosina 2014–2023 toteutuneisiin keskimääräisiin reaalisiin alueittaisiin yksikköhintoihin (Luke 2024d). Metsänhoidon työkustannukset (€/h) olivat yhtenäisesti määritetty koko maan osalta perustuen tilastoihin metsätyöntekijöiden keskimääräisistä tuntiansioista (Peltola 2007) ja metsätalouden tuntipalkkaisten keskiansioiden kehityksestä (Luke 2022a, Tilasto: Metsäalan kone- ja autokustannusindeksi 2024). Kylvösiementen ja istutustaimien hinnat perustuivat saatavilla olevista hinnastoista tehtyyn arvioon niiden keskimääräisestä hintatasosta.
Taulukko 8. Laskelmissa sovelletut aluekohtaiset metsänhoitotöiden yksikköhinnat (€/ha, €/h tai €/taimi).
| Työlaji | Etelä-Suomi | Väli-Suomi | Pohjanmaa | Pohjois-Suomi |
| Äestys , €/ha | 410,00 | 365,00 | 321,00 | 245,00 |
| Auraus/mätästys, €/ha | 526,00 | 506,00 | 494,00 | 406,00 |
| Männyn kylvö (siemenet), €/ha | 230,00 | 240,00 | 260,00 | 230,00 |
| Männyn taimi, €/taimi | 0,19 | 0,19 | 0,19 | 0,19 |
| Kuusen taimi, €/taimi | 0,22 | 0,22 | 0,22 | 0,22 |
| Koivun taimi, €/taimi | 0,38 | 0,38 | 0,38 | 0,38 |
| Männyn täydennystaimi, €/taimi | 0,23 | 0,23 | 0,23 | 0,23 |
| Kuusen täydennystaimi, €/taimi | 0,33 | 0,33 | 0,33 | 0,33 |
| Koivun täydennystaimi, €/taimi | 0,51 | 0,51 | 0,51 | 0,51 |
| Istutus- ym. metsänhoitotyö, €/h | 25,40 | 25,40 | 25,40 | 25,40 |
| Ruohous, €/ha | 455,00 | 455,00 | 446,00 | 367,00 |
| Uudistusalan raivaus- ja taimikon perkaus, €/h | 34,45 | 34,45 | 34,45 | 34,45 |
| Kunnostusojitus, €/ha | 293,00 | 241,00 | 336,00 | 238,00 |
| Suunnittelu- ja työnjohtotyö, €/h | 25,40 | 25,40 | 25,40 | 25,40 |
Aluejako (ks. alueiden numerointi taulukosta 3):
Etelä-Suomi: maakunnat 1–10 ja 21
Väli-Suomi: maakunnat 11–13
Pohjanmaa: maakunnat 14–16
Pohjois-Suomi: maakunnat 17–19